“Ulkoiluvaatteita valitessa olen vannoutunut luonnonmateriaalien kannattaja; nahka, villa, turkis ja vahakangas ovat kaikki sydäntäni lähellä. Syy tähän ei ole niinkään aattellinen, joskin näiden materiaalien ekologisuus on toki plussaa, vaan käytännöllinen, sillä niiden käyttöominaisuudet (kestävyys, eristävyys ja vedenpitävyys muutamia mainitakseni) ovat usein jopa parempia, kuin tarkoitukseen suunniteltujen teknisten kuitujen vastaavat.

Armeijavaatteissa, ja etenkin vanhemman koulukunnan sellaisissa, nämä kyseiset materiaalit ovat yleensä hyvin edustettuja. Tämän lisäksi armeijavaatteet ovat tyypillisesti sekä käytännöllisiä että hyvän näköisiä, mikä on muun muassa tärkeää. Pidän siitä, että voin käyttää samoja vaatteita vuorelle kiivetessä ja baariin lähtiessä.

Suomalainen M36 sarkapuku on malliesimerkki yllämainitusta: se on lämmin, tuulenpitävä, mukava päällä ja märkänäkin lämmin, minkä lisäksi se on ryhdikäs kuin mikä. Joillekin pussihousut saattavat toki olle hieman rohkea valinta arkikäyttöön (itse lukeudun näihin), mutta takki on äärimmäisen edustava yksinäänkin.

Roikovarsilapikkaat puolestaan ovat mahdollisesti maailman tyylikkäimmät kengät, jos vaan on pokkaa pitää niitä. Maastossa nämä ovat myös elementissään, sillä täysinahka nyt vain on hieno asia itsessään, mutta nämä taittuvat vielä peittämään jalan hieman yli polveen. Tämä on syvässä hangessa tai tiiviissä aluskasvustosa mainio ominaisuus, mutta kaupungissa se vasta katseita vetääkin. Ihminen täysipitkissä lapikkaissa saa ihan eri tavalla arvostusta."

(Lue pukuun liittyvä artikkeli Alasimessa, Jotunheimen, syksy 2011.)